Mitä tehdä, kun laskuja ei makseta? Oikeutesi ja velvollisuutesi lyhyesti maksun viivästyessä.
Oikeutesi ja velvollisuutesi lyhyesti maksun viivästyessä.
Toimeksianto on toimitettu perille ja lasku on valmis. Tilillä ei kuitenkaan näy maksusuoritusta ja sinä odotat rahojasi.
Maksuliikenteen nopeuttamiseksi tuli vuonna 2011 voimaan EU-direktiivi, jossa säädellään Euroopan laajuisesti, miten kussakin EU-maassa tulee toimia, jos laskun maksu viivästyy.
Direktiivissä selvitetään, mitä on tehtävissä, kun laskua ei makseta, milloin on syytä tehdä perintätoimeksianto ja kuka maksaa perintämaksut.
Kuka maksaa kulut? Kuka maksaa perintäpalkkion? Kuka maksaa perintätoimistolle? Miten tehdään perintätoimeksianto? Miten suuret ovat perintämaksut? Miten perintä toimii? Mitä perintäkustannuksia minun pitää maksaa?
Direktiivit toimivat EU:n oikeusjärjestelmässä niin, että ne velvoittavat jäsenvaltiot sisällyttämään direktiivien säännöt kansalliseen lainsäädäntöönsä. Toisin sanoen: Se, mitä EU säätää, on sisällytettävä Suomen, Saksan, Italian, Espanjan ym. lakiin tai lakia on muutettava. Näin varmistetaan, että kaikilla Euroopan unionin kansalaisilla on yhtenäinen oikeudellinen asema.
Direktiivillä 2011/7/EU säädetty ja kaikissa jäsenvaltioissa voimassa oleva oikeudellinen asema luo selkeät oikeudet ja velvollisuudet tilanteeseen, jossa laskua ei ole maksettu. Tämä on erityisen merkittävä seikka näin kansainvälisellä alalla, kuten logistiikka on. Se helpottaa monia asioita liiketoiminnassa toimeksiantajan ja toimeksisaajan näkökulmasta.
Velkojille ja velallisille se tarkoittaa seuraavaa:
Jos sopimuksessa ei ole muuta sovittu, saatavat erääntyvät maksettavaksi heti. Laskut on maksettava eräpäivään mennessä. Muutoin 30 päivän kuluttua on kyse viivästyksestä.
Aikaisemmin kuljetus- ja logistiikka-alalla sovittiin pidemmistä maksuajoista. Yli 60 päivän maksuaika on sallittu enää vain poikkeustapauksissa, ja se on kirjattava sopimukseen.
Velkoja voi vaatia velallista korvaamaan rahojen perimisestä aiheutuneet kustannukset ja vaivan. Tämä voi tarkoittaa maksuhuomautuksesta, asianajajan käytöstä tai perintäpalvelusta aiheutuvia kuluja. Sinulle velkojana tämä tarkoittaa sitä, että voit vaatia velallista maksamaan perintämaksut. Muita velkojalle aiheutuvia kustannuksia ovat hallinnolliset ja sisäiset kulut. Velalliselta voidaan periä myös 40 euron suuruinen kiinteä maksu. Tällöin maksun on kuitenkin sisällettävä kaikki kustannukset (maksuhuomautus, perintä, asianajaja).
Velkoja voi myös laskuttaa viivästyskorkoa.
EU-direktiivin mukaan velallisen maksettavaksi jäävä viivästyskorko on 9 % yli peruskoron. Viivästyneen maksun osalta se tarkoittaa alkuperäisen laskusumman ohella mahdollisesti lisäkorkoja. Tämä koskee kahden yrityksen välistä liiketoimintaa. Jos kyseessä on lasku yksityishenkilölle, tätä sääntöä ei sovelleta.
Edellä mainittujen oikeuksien voimassaolo edellyttää seuraavien seikkojen toteutumista:
Nämä säännöt koskevat tavaran kauppaa ja palveluja. Jos kuitenkin syntyy kustannuksia, joista ei ollut sopimuksessa etukäteen sovittu, EU-direktiivillä ei ole vaikutusta. Jos kuljetuksen aikana on syntynyt korvattavia vahinkoja, kyse ei ole enää varsinaisesta kuljetuspalvelusta.
Konkreettinen esimerkki tästä: Kuorma-auton kuljettaja aiheuttaa vahinkoa rakennukselle ajaessaan lastaussillalle. Tavaroiden vastaanottaja haluaa vahingot korvattavan ja kirjoittaa laskun.
Kuljettaja näkee asian toisin eikä ensin halua maksaa laskua. Tässä esimerkissä hän olisi velallinen. Syntyy riitatilanne. Velkoja perää oikeuksiaan ja tekee toimeksiannon perintäpalvelulle. Tällöin mahdollisia perintäkuluja ei voida korvata.
Toinen esimerkki: Kirjanpitäjä on tilittänyt laskun väärin ja maksanut sen kahdesti. Velkoja pyytää ylimääräisen maksun palauttamista. Näin ei tapahdu. Perintäpalvelulle tehdään toimeksianto ylimääräisen maksun perimisestä. Myöskään tässä tapauksessa ei voida vedota perintämaksujen korvauksiin, koska kyse ei ole alkuperäisestä palvelusta.
Sovittu eräpäivä on ylittynyt. Maksun tulee olla viivästynyt ja sinun on myös pystyttävä osoittamaan selkeästi, että et ole saanut suorittamastasi palvelusta rahaa, vaikka eräpäivä on ylittynyt vähintään 30 kalenteripäivällä. Vasta sen jälkeen voidaan aloittaa lisätoimenpiteet ja esimerkiksi tehdä perintätoimeksianto.
Maksuhuomautusta tai vastaavaa maksukehotusta ei enää tarvita, mutta se on suositeltavaa. Jos laskua ei ole maksettu 30 päivän määräajan kuluessa eräpäivästä, maksamisessa viivyttelevälle asiakkaalle ei tarvitse enää lähettää erillistä maksuhuomautusta. Velkoja voi tässä tapauksessa tehdä toimeksiannon asianajajalle tai perintätoimeksiannon.
Velallisen kotipaikan tulee olla EU:n alueella. Tämä tarkoittaa, että jos yrityksen kotipaikka on Euroopan unionin ulkopuolella ja syntyy riitatilanne, perintäyritykselle voidaan luonnollisesti siltikin tehdä toimeksianto. Tässä tapauksessa et kuitenkaan voi vaatia velallista maksamaan perintäkustannuksia.
EU-direktiivissä selitetään tarkasti, mitä liiketoiminnassa saa, voi ja tulee tehdä. Entistä selkeämmät säännöt on luotu sen vuoksi, että ”maksujen määräaikoja noudatettaisiin paremmin”, kuten lakitekstissä sanotaan. Tämän direktiivin tärkein näkökohta lienee se, että velkojalla on oikeus saada korvaus viivästyksen hänelle aiheuttamasta haitasta – ja myöskin ilman oikeudenkäyntiä. On myös tärkeää, että maksuajan yläraja on 60 päivää. Tavoitteena on, että avoimet laskut maksetaan entistä nopeammin.
Jos tämä ei joskus kuitenkaan onnistu, voit hyödyntää ammattilaisten apua. Apunasi on esimerkiksi TIMOCOMin perintäpalvelu, joka toimii tarvittaessa puolueettomana välittäjänä, jos joudut tekemisiin vitkastelevien maksajien kanssa. TIMOCOMin oikeudellinen asiantuntija Alexander Oebel kertoo: ”Useimmissa tapauksissa kyse on liikekumppaneiden väliseen viestintään liittyvistä ongelmista, joista aiheutuu väärinkäsityksiä.” Puolueeton osapuoli voi toimia välittäjänä liikekumppaneiden välisten erimielisyyksien selvittämiseksi, jotta nämä voivat jatkaa yhteistyötään parhaalla mahdollisella tavalla.